balin marraskuu

kuvat ovat hävinneet

2012-08-17T15:47:01+03:00

30.6 2012 tapahtuneen sähkökatkoksen yhteydessä Vuodatuksen vanha kuvapalvelin kärsi vaurioita, joiden takia kuvat elokuusta 2009 eteenpäin ovat hävinneet. Elokuuta 2009 edeltävät kuvat saatiin palautettua vanhoista kopioista.

vielä hetki balitunnelmissa

2011-12-19T17:27:01+02:00

toivotan lukijoillemme iloista joulua hymyilevän Barongin myötä

Aurinkoisesta matkastamme on enää muisto vain, mutta hyvä sellainen. Voin lämpimästi kehua Balia kaikille kulttuurin ystäville. Vaikka lämpötila oli jatkuvasti 30 asteen tuntumassa, varjopaikkoja löytyi ja merituuli viilensi. Ruoka oli hyvää, olut halpaa ja ihmiset hymyileviä ja ystävällisiä. Hintataso oli hyvin hyvin edullinen. Balilla voi asustella luksuspaikoissa pienellä rahalla. Erityiskiitos Santaihotellille, jossa toden totta vietimme ylellistä lomaa kotoisassa ilmapiirissä.
Lena, joka toivoo palaavansa aurinkolomalle koska vain

perassahiihtajat jalleen singaporessa

2011-12-14T03:38:01+02:00

putouksen takaisessa luolassa ilma on raikasta

ke 14.12.2011

Kirjoittelemme tata tarinaa hotellin internetpisteessa. Emme eilen loytaneet kaupungilta ainuttakaan kayttokelpoista wifi-pistetta, lieko koko kaupungilla yhteinen vapaa verkko? Hassua kun koyhassa Balissa niita oli jokaisella kaffilalla. Immon tabletissa olevat kuvat pysyvat siis siella kotosuomeen saakka.

South East Asia hotelli on mainiolla paikalla Bugis -metroaseman lahella ja jopa rauhallisella kavelykadulla. Huoneet ovat pienia ja siisteja (kokolattiamatto ?). Vahan jumppaa aiheuttaa outo suihku+wc-yhdistelma, kun kaikki on samaan puoleen nelioon sovitettuna. Immo kasteli pariin kertaan vessasa kaydessa vaatteensa, kun peppu osui kopissa pyorahtaessa yksiotehanaan. Turvallisinta oli riisua vaatteet aina vessassa kaydessa. Nyt kun paastiin vakiasiakkaina ylempiin kerroksiin, niin tuntuu jo kotoisalta. Huoneessa on myos vedenkeitin kahvi+teevarustuksin.

lepohetki VIP-osastolla

Eilen matkasimme bussilla kasvitieteelliseen puutarhaan. Siella oli varikas joulupuunayttely, jossa eri yhteisot olivat panneet parastaan koristeleluissa. Saatiin ideoita tahankin askareeseen.

Joulupuina ei havaittu yhtaan kuusta. Puutarha oli ihana vihrea keidas pilvenpiirtajien keskella. Aurinkoisen aamun kavelylla saattoi nauttia Aasian valtaisista puista (joita lannen huonekalutehtaat verottavat runsain mitoin),

retkikunta ihmettelemässä mahtavaa mahonkipuuta

kirjastosta, jossa oli oppaiden, kasvinaytteiden lisaksi myos taidokas tilkkupeitenayttely (Mari olisi ollut ihmeissaan). Kirjastossa oli valitettavasti kuvaaminen kielletty.

tämä kaunotar oli viilennetyssä osastossa, jossa oli vuoristossa kasvavia lajikkeita

Puutarhassa oli erillinen inkivaariosasto seka mittava orkideapuutarha. Siella oli esilla mm VIP-osasto. Puutarhassa vierailleet merkkihenkilot olivat saaneet oman nimikko-orkideansa. Puutarhassa jalostetaan uusia orkidealajikkeita ja hybrideja. Margaret Tatcherin orkidea oli ruskean savyinen ja pienikukkainen. Vaan eipa loytynyt Kekkosta?

Bussiretki takaisin kaupunkiin - ohi Waterlookatumme - jolloin loysimme itsemme ihan paikallisten pilvenpiirtajien keskelta. Sielta loytyi taas paikallinen "muonituskeskus", josta alle kymmenella taalalla kaksi matkailijaa sai oluset ja vatsansa tayteen, Immon ankka-riisilounas maksoin vain 4 taalaa.

Ahkerina turisteina vain pikaisen suihkun jalkeen kiisimme uudelleen metroon ja bussiin ehtiaksemme yoSafariin, jossa Leena ja Jussikin olivat olleet. Metka keksinto nayttaa tiikerit ja rotat yolla. Banaaninsyoja lepakot olivat omissa hakeissaan, josta ainakin Terttu lahti nopeasti ulos, kun karvaiset , isot oliot roikkuivat kadenmitan paassa ja lentelivatkin siina ympariinsa.

Vahan puketumisesta omaksi muistiksi. Ihmetyttaa kun metrossa nuoriso kulkee farkuissa. Jalassa useimmilla on varvassandaalit. Totta onkin, etta koko kolme viikkoa Aasiaa on mennyt varastossuilla. Turhaa roudata isompia kenkia tanne. Samoin farkkusortsit tuntuu kuumilta. Taalla metro ja kaupat kylla ovat viileita ja niissa tarvitaankin vahan hiallista paalle tai sitten huivi hartioille.

Huone on nyt luovutettu ja viela tehdaan kaupunkikierrosta. Jatkuu myohemmin, kolikot loppuivat nyt ... illalla lento kotiin.....Nakemiin Aasia, sulattelemista riittaa pitkaksi aikaa.
Immo ja Terttu, joilla kotimaan asiat jo hieman alkavat tulla pinnemmalle

Keskiviikkoiltana Suomeen tupsahti sähköpostiviesti otsikolla "Tässä kuvia lentoa odotellessa:"

Singaporen lentoseman jouluasetelma, tästä on hyvä startata kotosuomeen

Moi, päivä on vietetty kaupunkia kierrellen. Nyt vihdoin lentoasemalla pääsin wifiin. Terttu törsää loppuja taaloja taxfreehelvetissä ja minä laitan kukkakuvia sulle, jos ehdit niistä jonkun lisätä blogia somistamaan
terveisin perässähiihtäjät

aasian auringosta suomen kaamokseen

2011-12-13T09:34:01+02:00

kartalla näkyy Bali ja Lombok

ti 13.12.2011

Tässä pieni kertaus matkareitistämme kartan kera. Lensimme Singaporesta Balin pääkaupunkiin Denpasariin. Lentokenttä on aivan kuuluisan surffiranta Kutan tuntumassa. Santaibalin autonkuljettaja nouti meidät kentältä ja vei suoraan itäbalille Amediin. Sieltä käsin teimme pikaveneretken Lombokille tai oikeammin vain Gili-saarista suurimmalle Trawanganille. Palasimme samaa reittiä, nyt myrskyssä. Päivitin raportin otsikolla "Paluu Balille" vasta nyt, kannattaa vilkaista.

Amedista matka jatkui pohjoisen näköalareitin kautta kulttuurikaupunki Ubudiin. Siellä tiemme Tertun ja Immon kanssa erosivat. He jatkoivat matkaa Kutalle, me itärannalle Sanuriin. Palasimme Jussin kanssa Singaporen kautta Suomeen eilen. Terttu ja Immo lomailevat keskiviikkoon asti Singaporessa.

Olen tyytyväinen, että kolmen viikon matkakertomus tuli kirjattua tuorein tuntemuksin. Myös Terttu ja Immo toivat oman näkökulmansa elämyksiimme. Ja yksi asia on varma - Aasiaan palaamme satavarmasti!
Lena, kauhuissaan kaamoksesta

ps. matkakertomuksemme alkuvaiheet löytyvät arkistosta "marraskuu" otsikon alta

lena ja jussi kotimatkalle singaporesta

2011-12-12T18:45:01+02:00

Singaporen taidemuseo

su 11.12.2011

Niin loppuu se pitkäkin loma. Olemme saaneet Suomesta tekstiviestejä, jotka kertovat räntäsateesta ja talvimyrskyistä. Me kuljemme täällä topeissa ja sandaaleissa emmekä osaa – vielä – kuvitella tulevaa. Minä katselen kaupoista kesähepeneitä ja yritän muistuttaa itselleni, ettei niillä kotimaassa ole juurikaan käyttöä. Silti oli ihan pakko ostaa sirot kaupunkisandaalit, hinta ale-myynnissä oli noin yksitoista euroa.

Heräsimme sateen ropinaan. Säät ovat suosineet, vaikka jännitimme miltä sadekauden alku näyttää. Vesikuuroja on tullut vain harvakseen. Olimme suunnitelleet ohjelmaksi päiväkävelyjä. Minä riemastuin, nythän on oiva hetki pitää sadetta taidemuseossa, joka sijaitsi lähellä hotelliamme. Kiltti-Jussi suostui tuumaan. Vietimme elämyksellisiä tuokioita katsellen vaihtuvien näyttelyjen antia. Kiinnostavin oli korealaisen taiteilija Hyung Koo Kangin "The Burning Gaze".

Hyung Koo Kang: "Polttava katse"

Iltapäivällä sade lakkasi ja me pääsimme kävelylle Little Indiaan. Katukuva muuttui värikkääksi ja kuvaukselliseksi heti sinne saavuttuamme.

värikäs Little India

Söimme myöhäisen lounaan matkaoppaan suosittelemassa Komala's Vilas kasvisravintolassa.

kasvisbriyani

Sen jälkeen tuhlasimme loput Singaporen dollarit tuliaisostoksiin ja haimme laukut hotellilta. Changin lentoasemalla oli kilometrin mittainen jono Lufthansan tiskille. Harmittelimme, että emme ymmärtäneet tehdä nettibuukkausta. No, siitäkin selvisimme ja ehdimme ajoissa koneeseen.

Kotimatka oli pitkä ja ahdas, sillä nyt kone oli viimeistä paikkaa myöten täpötäynnä. Saavuimme ennen auringon nousua Frankfurtiin, jossa vajaan kahden tunnin vaihtoaika riitti juuri ja juuri. Suomessa lämpömittari näytti plus kahta astetta ja kylmää vettä vihmoi niskaan, kun sukkuloimme airport taxiin. Kotona laitoimme välittömästi saunan päälle ja pujahdimme vielä hetkeksi tunnelmoimaan lämpimään.

Olimme kovasti tyytyväisiä matkan antiin. Vältyimme vatsavaivoilta ja liioilta auringonsäteiltä. Kertasimme vanhoja kokemuksia ja näimme valtavasti uutta. Erityisen iloisia olimme virkistävästä matkaseurasta. Veikkaanpa, että palaamme piankin taas Aasian lämpöön. Jussi tapasi sanoa balilaisille, jotka kyselivät, koska tulemme taas: "Täytyy käydä ensin Suomessa tienaamassa rahaa, maybe later".
Lena, joka on valmis palaamaan aurinkoon koska vain

ps. meidän matkaraporttimme päättyy tähän, mutta odotamme innolla Tertun ja Immon kuulumisia, sillä he viipyvät vielä kolme päivää Singaporessa

tertun terveysmietteitä

2011-12-12T18:30:01+02:00

su 11.12.2011

Viimeinen päivä Balilla oli sadepäivä, joten ohjelmaksi kauppareissun jälkeen keksittiin relata vielä kerran hieronnassa. Tilasimme hoidon vallan hotellihuoneeseemme, jotta ehdimme illaksi syömään. Bali-hieronta on mielenkiintoinen yhdistelmä akupainantaa (selän meridiaanien, kämmenien ja jalkapojien painelut), lymfaterapiaa (jalkapohjat, korvat, päähieronta). niksauttamista (sormien ja varpaiden naksuttelut ja koputtelut) sekä tavallisempaa koko vartalon, myös vatsan öljyhierontaa. Miedolle frangipanille tuoksuva öljy rentoutti takuusti.

Relaksaatiota,refleksologiaa, akupunktiota, kosmetologiaa ym hoitoja tarjotaan joka mutkassa, milloin suoraan kadulla tai rannan kojuissa, milloin hienoissa spa- kylpylöissä. Hierojan ammatti onkin arvostettu täällä. Vaikka tämän illan hoitajat näyttivät yläasteen koulutytöiltä, tuntui koko operaatio ihan ammattitaitoiselta.

Jotenkin matkaajaa ilahdutti erityisesti, kun esitteissä mainitaan Baliturismin visioksi terveysteemat. Peruselementtinä luonto suolaisine meri-ilmastoineen, kosteine viidakkoputouksineen helteisessä ilmanalasssa tarjoaa happikylvyt ainakin astmaatikolle. Joskin erilaiset tuulettimet ja liikenteen sankka pöly muuntaa edut ainakin Kutalla käänteiseksi. Kaiki vesiurheilu uimiset ja sukellukset, vaahtoisat veneilyt ym tarjoavat todellakin kukin osaltaan kosteita kylpyjä avaten allergikon limakalvot, ellei sitten kosteus homeineen taas käännä hoitoa haitaksi. Puhumattakaan Balin ruokatarjonnasta ja hedelmistä, jotka varmaan ovat imeneet vulkanisen maaperän kaikki vitamiinit.

vastapoimittuja rambutaneja

Silti joutui matkaaja turvaamaan kotimaan apuun kriisipaikan tullen, kun jalan haava äityi tulehdukseen. Kadulta ostettu antibioottisalva epäilytti, kun ohjeitakaan ei ollut. Onneksi kännyllä saa turisti etäkonsultaatiota kotomaasta asti. Kiitokset Lankiskalle Kaakonkulmaan!
Terttu terveysmatkaaja

yösafarilla

2011-12-12T18:25:01+02:00

ilmassa oli mystiikkaa

la 10.12.2011

Bali jäi aamulla taakse. Kunung Agung näkyi upeasti lentokoneen ikkunasta pilvien yläpuolella. Kahden ja puolen tunnin lento sujui vikkelästi. Perillä meillä oli tutut kuviot. Pääsimme junalla Bugisiin ja sieltä kävellen yhden yön tukikohtaamme South East Asia hotelliin. Kadut vilisivät väkeä, olihan viikonloppu ja joulu tulossa. Näimme kauppakeskuksessa joulupukinkin. Näyteikkunat olivat täynnä tuikkivia jouluvaloja ja ”kuuset” ylen määrin koristeltuja. Ne näyttävät huvittavilta 30 asteen lämmössä.

Nuudelikeittolounaan ja siestan jälkeen olimme valmiit astumaan Singaporen yöhön. Nyt sää oli meille suosiollinen. Täysikuu loisti taivaalla ja ilma oli sametinpehmeä. Night Safarin tunnuksessa kiiluivat siniset kissapedon silmät.

Ilta oli täynnä taikuutta, sillä zoo oli valaistu mystisesti. Satuhahmot liikkuivat turistilauman keskellä ja lapset olivat innoissaan.

yksi shown tähdistä oli villi susi

Näimme alkajaisiksi shown ja lähdimme heti sen jälkeen tram-ajelulle eläintarhan hämärille poluille. Singaporen zoo on kuuluisa siitä, että eläimet ovat luonnon keskellä. Häkkejä ja aitauksia ei näe. Yösafaria on kehuttu maailmanlaajuisesti hienona kokemuksena.

Jussi pääsi sanomaan, että onhan tämä edullisempi vaihtoehto kuin Kenian safari. Oli toden totta hienoa nähdä myöhemmin kävelyreitin varrella lähietäisyydellä mm. virkeitä leijonia ja kiiluvasilmäinen leopardi. Puoliyö ja sulkemisaika tuli meille täytenä yllätyksenä. Niin syventyneitä olimme kuuntelemaan yön ääniä tropiikissa ja odottamaan jännityksellä, mitä seuraavan mutkan takaa tuleekaan.

Ehdimme hätäisesti viimeiseen yöbussiin, joka vei metroradan varrelle. Mutta hups, metro ei enää kulkenutkaan. Onneksi taksi kulki ja oli paljon halvempi kuin Suomessa. Ehdimme nimittäin huolestua, riittävätkö niukasti vaihdetut taalamme kotimatkaan. Joka muuten alkaa tänään. Lufthansan lento lähtee yömyöhällä. Edessä on huolellinen pakkaus ja viimeinen kaupunkilomapäivä, jota on kuitenkin vaikea hyödyntää rennosti, kun pitkä kotimatka välkkyy jo mielessä.
Lena, taas kaupunkilainen

tertun ja immon ilta kuta beachillä

2011-12-12T14:49:01+02:00

auringonlasku Kutalla

pe 9.12.2011

Kuta-tiimimme otti illalla hotellin ilmaisen kyydin beachille. Aurinko oli juuri mennyt mailleen. Ihailime murtuvia maininkeja iltaruskon kajastuksessa. Rannan puolen taivaalla kumotti täysikuu. Heti rannan takana on kauppakatu, ruuhkaisempi kuin Mannerheimintie isoine tavarataloineen ja putiikkeineen. Rannassa ihmetytti rakennustelineiden ja -aitausten valtaisa määrä. Uutta hotellia pukkaa?

paikallisia jälkiruokia - Tertun ilme kertoo kaiken (!)

Kahvilassa otettin mokkakahvia ja Es kacang hijau, indoneesialainen jälkiruoka, jossa on mung-papuja, mustaruoho-hyytelöä, vaniljaa,.. kaikki jäähileen seassa. Varsin erikoinen annos, ei ainakaan ekalla kerralla muodostunut addiktiota.
Terttu ja Immo Kutabeachillä

kaksi viimeistä bali-päivää sanurin rannalla

2011-12-09T11:48:01+02:00

Lena - balimökin ehtoisa emäntä

to 8.12.2011

Valitsimme Jussin kanssa viimeisiksi lomapäiviksi Sanurin, sillä se oli meiltä vielä näkemättä. Toinen syy oli lentokentän läheisyys. Meillä on lauantaina varhainen aamulento Singaporeen.

Taksinkuljettajamme Putu – tosin nyt eri Putu kuin Amlapuran retkellä – osoittautui asiantuntevaksi oppaaksi. Poikkesimme matkalla katsomaan taitelijakommuunia, jossa oli esillä valtava määrä heidän tuotoksiaan.

balilaistaiteilijoita riittää Ubudin lähiseudulla

tässä katutaidetta parhaimmillaan (museoissa ei saanut valokuvata)

En ollut niistä kovinkaan vakuuttunut, sillä eilinen taidemuseokäynti oli kirkkaana mielessä. Kävi ilmi, että matkamme varrella oli Rodana-museon galleria. Sieltä löytyi yhtä taidokkaita maalauksia kuin itse museostakin. Ja kaikki olivat myytävinä. Galleristi lupasi kääriä valitsemamme työt rullalle, no problem. Lupasimme palata seuraavalla matkalla asiaan, ehkä.

buddha johdattelee mökillemme

Perillä Sanurissa Putu suositteli meille kaverinsa majapaikkaa hotelli Jatia, joka sijaitsi rannan eteläpäässä. Pidimme 400000 rupian (noin 35 euroa) hintaa kovana, mutta katsastettuamme pari muuta paikkaa, jotka olivat vähemmän viehättäviä ja yhtä kalliita, palasimme kiltisti takaisin. Sanur on selvästi kalliimpi paikka kuin Ubud.

Päivä vierähti lähiseutuun tutustumalla. Kokeilimme uusia makuja kuten japanilaisketju Ryoshin susheja ja sashameja. Iltapäiväsiestan jälkeen kävelimme ruskeahiekkaisella rannalla ja ihailimme tuttua Kunung Agung tulivuorta.

Sanurissa kaakkoisbalilla on ruskeahiekkainen ranta, taustalla tulivuori Gunung Agung

Hotellille palattuamme löysimme iloksemme sähköpostista Tertun ja Immon terveiset vauhdikkaasta koskenlaskuretkestä.

Made's ravintola tarjosi meille iltapalaksi indonesialaisen rijstaffelin sekä urab-salaattia Hatten valkoviinin kera

pe 9.12.2011

Runsaan hedelmä- ja munakasaamiaisen jälkeen haaveeni kiireettömästä aurinkopäivästä rannalla toteutui yli odotusten. Saimme molemmat yliannoksen d-vitamiinia. Nimittäin jos sen voi mitata punoituksen määrästä. Olemme siirtyneet pikku hiljaa 30 suojakertoimista 15:een ja nyt viimeisellä viikolla nollaan. Joka tietysti ehtii vielä kostautua. Aamiaset matkallamme ovat olleet erinomaisia, mutta Ubud yllätti - tarjolla oli vain makeita banaanijuttuja aamiaseksi, kuten hedelmälautanen ja valinnaisesti kuuma banaanitoast tai banaanipannukakku (!)

Minä kannoin pitkästä aikaa akvarellitarvikkeet rannalle ja maalasin sydämen kyllyydestä.

rantakatos, taustalla tulivuori Agung

Lenan versio balitanssijoista

Meillä on meneillään viimeinen rantalomapäivä. Saimme juuri Immolta ja Tertulta viestin Kutan pohjoispuolelta Seminyakista:

Saatiin huone Puri Dewa Bharata hotellista, jossa olitte edellisellä reissulla. Tein eilen kaksi peräkkäistä varausta pariin Kutan hotelliin, mutta vastaus oli eioo molemmista. Ajettiin tänne ja tärppäsi. Hieno huone kolmannesta kerroksesta parvekkeen kera. Tilaa on ja tilpehööriä riittävästi telkkarista hammasharjaan...

terveiset Seminjakista T&I

Mukana oli pari kuvaa – hauskaa tämä tiedonsiirto silloin kuin se toimii. Yritin siirtää kuvat tähän, mutta ne sotkivat blogin asettelun perusteellisesti, enkä tiedä missä vika. Kyllä tälläkin matkalla on koettu epätoivon hetkiä, kun edes sähköposti ei ole auennut kuvien siirrosta puhumattakaan.

Kävimme jo toisen kerran lounaalla japanilaisravintolassa, sen verran sushit ja sashamit kiinnostivat baliruuan jälkeen.

Ryoshin lounaslaatikko maksoi 3,5 euroa ja kuvan makirullat 3 euroa

Yllätimme itsemme vielä kerran hemmotteluhoidoilla, sillä niitä on täällä tarjolla pilvin pimein ja hinnat ovat edulliset. Jussi otti tunnin hieronnan ja minä kasvohoidon. Lasku oli noin kahdeksan euroa yhteensä. Siis hemmottelua parhaimmillaan.

Viimeisen iltamme ohjelmassa on balikahviostoksia ja pienimuotoinen illallinen sekä pakkaus. Taksi on tilattu kello 6:30 aamulla. Kääk.
Lena, jo hieman haikeana

ps. olen päivittänyt blogiin uusia kuvia, koska täällä Sanurissa on nopea wi-fi, kannattaa siis selata matkakertomusta taakse päin

koskenlaskua telagawaja joella

2011-12-09T01:03:01+02:00

putouksen alta startattiin kutkuttavassa jännityksessä

to 8.12.2011

Löydettiin eilen päivällisreissulla tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. 300 tuhatta rupiaa (vajaa 30 €) /kärsä koskenlaskupaketti, nouto ja palautus hotelliin, laskussa kuivapussi ja muu varustus, lounasbuffet henkiinhenkiinjääneille. Vähän mietitytti illalla, kun esitteessä oli maininta "14-54 vuotiaille".

Väkeä kertyi useita venekuntia. Meillä peräsimessä oli Wyan, keulassa aussipari Wendy ja John ja takana Terttu ja Immo. Tiimi oli rautaa Meitä ennen lähti muutama paatti, mutta olimme ekana taukopaikalla.

Aluksi vettä oli vähänlaisesti ja vene juuttui aina välillä kiville, mutta matkalla vauhti lisääntyi, kun vuorilta tuli lisää vettä. Välillä saimme pienistä putouksista vettä niskaamme. Wayan vitsaili, että oisko pikkuputouksen vedet peräosin yläpuolen asukkaiden toiletista ja makeat naurut päälle. Hän kertoi, että vesi tulee vuorilta ja on puhdasta, paikalliset juovat joesta. Välillä kieputtiin ympäri, välillä tärmättiin kallioseinään boom boom, välillä alitettiin matalia bambusiltoja, lean back. Lopuksi syöksyttiin alas 5 metrin patosyrjä.

Loistoretki, vauhtia ja upeita maisemia, syviä kanjoneita, peltoja joen penkoilla, kymmenien metrien putouksia rotkojen rinteillä.
melontatiimin jäsenet Terttu ja Immo