Lena - balimökin ehtoisa emäntä

to 8.12.2011
Valitsimme Jussin kanssa viimeisiksi lomapäiviksi Sanurin, sillä se oli meiltä vielä näkemättä. Toinen syy oli lentokentän läheisyys. Meillä on lauantaina varhainen aamulento Singaporeen.
Taksinkuljettajamme Putu – tosin nyt eri Putu kuin Amlapuran retkellä – osoittautui asiantuntevaksi oppaaksi. Poikkesimme matkalla katsomaan taitelijakommuunia, jossa oli esillä valtava määrä heidän tuotoksiaan. 

balilaistaiteilijoita riittää Ubudin lähiseudulla

tässä katutaidetta parhaimmillaan (museoissa ei saanut valokuvata)
En ollut niistä kovinkaan vakuuttunut, sillä eilinen taidemuseokäynti oli kirkkaana mielessä. Kävi ilmi, että matkamme varrella oli Rodana-museon galleria. Sieltä löytyi yhtä taidokkaita maalauksia kuin itse museostakin. Ja kaikki olivat myytävinä. Galleristi lupasi kääriä valitsemamme työt rullalle, no problem.  Lupasimme palata seuraavalla matkalla asiaan, ehkä. 

buddha johdattelee mökillemme
Perillä Sanurissa Putu suositteli meille kaverinsa majapaikkaa hotelli Jatia, joka sijaitsi rannan eteläpäässä. Pidimme 400000 rupian (noin 35 euroa) hintaa kovana, mutta katsastettuamme pari muuta paikkaa, jotka olivat vähemmän viehättäviä ja yhtä kalliita, palasimme kiltisti takaisin. Sanur on selvästi kalliimpi paikka kuin Ubud.
Päivä vierähti lähiseutuun tutustumalla. Kokeilimme uusia makuja kuten japanilaisketju Ryoshin susheja ja sashameja. Iltapäiväsiestan jälkeen kävelimme ruskeahiekkaisella rannalla ja ihailimme tuttua Kunung Agung tulivuorta. 

Sanurissa kaakkoisbalilla on ruskeahiekkainen ranta, taustalla tulivuori Gunung Agung
Hotellille palattuamme löysimme iloksemme sähköpostista Tertun ja Immon terveiset vauhdikkaasta koskenlaskuretkestä.

Made's ravintola tarjosi meille iltapalaksi indonesialaisen rijstaffelin sekä urab-salaattia Hatten valkoviinin kera
 
pe 9.12.2011
Runsaan hedelmä- ja munakasaamiaisen jälkeen haaveeni kiireettömästä aurinkopäivästä rannalla toteutui yli odotusten. Saimme molemmat yliannoksen d-vitamiinia. Nimittäin jos sen voi mitata punoituksen määrästä. Olemme siirtyneet pikku hiljaa 30 suojakertoimista 15:een ja nyt viimeisellä viikolla nollaan. Joka tietysti ehtii vielä kostautua.  Aamiaset matkallamme ovat olleet erinomaisia, mutta Ubud yllätti - tarjolla oli vain makeita banaanijuttuja aamiaseksi, kuten hedelmälautanen ja valinnaisesti kuuma banaanitoast tai banaanipannukakku (!)
Minä kannoin pitkästä aikaa akvarellitarvikkeet rannalle ja maalasin sydämen kyllyydestä. 

rantakatos, taustalla tulivuori Agung 

Lenan versio balitanssijoista
Meillä on meneillään viimeinen rantalomapäivä. Saimme juuri Immolta ja Tertulta viestin Kutan pohjoispuolelta Seminyakista:
Saatiin huone Puri Dewa Bharata hotellista, jossa olitte edellisellä reissulla. Tein eilen kaksi peräkkäistä varausta pariin Kutan hotelliin, mutta vastaus oli eioo molemmista. Ajettiin tänne ja tärppäsi. Hieno huone kolmannesta kerroksesta parvekkeen kera. Tilaa on ja tilpehööriä riittävästi telkkarista hammasharjaan...
terveiset Seminjakista T&I
 
Mukana oli pari kuvaa – hauskaa tämä tiedonsiirto silloin kuin se toimii. Yritin siirtää kuvat tähän, mutta ne sotkivat blogin asettelun perusteellisesti, enkä tiedä missä vika.  Kyllä tälläkin matkalla on koettu epätoivon hetkiä, kun edes sähköposti ei ole auennut kuvien siirrosta puhumattakaan.
 
Kävimme jo toisen kerran lounaalla japanilaisravintolassa, sen verran sushit ja sashamit kiinnostivat baliruuan jälkeen. 
 

Ryoshin lounaslaatikko maksoi 3,5 euroa ja kuvan makirullat 3 euroa
 
Yllätimme itsemme vielä kerran hemmotteluhoidoilla, sillä niitä on täällä tarjolla pilvin pimein ja hinnat ovat edulliset. Jussi otti tunnin hieronnan ja minä kasvohoidon. Lasku oli noin kahdeksan euroa yhteensä.  Siis hemmottelua parhaimmillaan.
 
Viimeisen iltamme ohjelmassa on balikahviostoksia ja pienimuotoinen illallinen sekä pakkaus. Taksi on tilattu kello 6:30 aamulla. Kääk.
Lena, jo hieman haikeana
ps. olen päivittänyt blogiin uusia kuvia, koska täällä Sanurissa on nopea wi-fi, kannattaa siis selata matkakertomusta taakse päin