su 11.12.2011

Viimeinen päivä Balilla oli sadepäivä, joten ohjelmaksi kauppareissun jälkeen keksittiin relata vielä kerran hieronnassa. Tilasimme hoidon vallan hotellihuoneeseemme, jotta ehdimme illaksi syömään. Bali-hieronta on mielenkiintoinen yhdistelmä akupainantaa (selän meridiaanien, kämmenien ja jalkapojien painelut), lymfaterapiaa (jalkapohjat, korvat, päähieronta). niksauttamista (sormien ja varpaiden naksuttelut ja koputtelut) sekä tavallisempaa koko vartalon, myös vatsan öljyhierontaa. Miedolle frangipanille tuoksuva öljy rentoutti takuusti.

Relaksaatiota,refleksologiaa, akupunktiota, kosmetologiaa ym hoitoja tarjotaan joka mutkassa, milloin suoraan kadulla tai rannan kojuissa, milloin hienoissa spa- kylpylöissä. Hierojan ammatti onkin arvostettu täällä. Vaikka tämän illan hoitajat  näyttivät yläasteen koulutytöiltä, tuntui koko operaatio ihan ammattitaitoiselta.

Jotenkin matkaajaa ilahdutti erityisesti, kun esitteissä mainitaan Baliturismin visioksi terveysteemat. Peruselementtinä luonto suolaisine meri-ilmastoineen, kosteine viidakkoputouksineen helteisessä ilmanalasssa tarjoaa happikylvyt ainakin  astmaatikolle. Joskin erilaiset tuulettimet ja liikenteen sankka pöly muuntaa edut ainakin Kutalla käänteiseksi. Kaiki vesiurheilu uimiset ja sukellukset, vaahtoisat veneilyt ym tarjoavat todellakin kukin osaltaan kosteita kylpyjä avaten allergikon limakalvot, ellei sitten kosteus homeineen taas käännä hoitoa haitaksi. Puhumattakaan Balin ruokatarjonnasta ja hedelmistä, jotka varmaan ovat imeneet vulkanisen maaperän kaikki vitamiinit.

vastapoimittuja rambutaneja

Silti joutui matkaaja turvaamaan kotimaan apuun kriisipaikan tullen, kun jalan haava äityi tulehdukseen. Kadulta ostettu antibioottisalva epäilytti, kun ohjeitakaan ei ollut. Onneksi kännyllä saa turisti etäkonsultaatiota kotomaasta asti. Kiitokset Lankiskalle Kaakonkulmaan!
Terttu terveysmatkaaja