veneranta

pe 2.12.2011
muistelmia Gili-saarelta:

Gili Trawangan: valkoista korallirantaa ihan piisalle asti, kuumia kävelyretkiä? Siis vain turisti voi lähteä retkelle klo 12 polttavimpaan aurinkoon. Onneksi ei pahemmin olla poltettu pohjoista hipiäämme. Aurinkosuojaa on suittu rutosti pintaan. Lämmintä olutta varjossa ja sittemmin opittu tilaamaan vähin erin juotavat. Immo jopa kävelytti meidät KarmaKajakiin asti (1km) toteamaan, että LonelyPlanetissa on virhe: kukaan ei vuokraa enää kajakkeja täällä - liian riskipitoista bisnestä saartenvälisten virtausten vuoksi.


tavarat kannetaan pään päällä

Koko matkagarderopi tuoksahtaa epäilyttävästi, siispä pesulaan. Macine layntryja löytyy onneksi sadan metrin välein. Pyykkimummo nousee pihan puulavetilta päiväuniltaan, punnitsee pussin ja hinnoittelee: 2kg = 30 000 rupiaa. Puhtaan nipun voi hakea iltapäivällä. Pökertyneen torakan hän kesken hintapalaverin heitti syrjempään. Puhdasta tuli, pian ja halvalla eli n 2,5 ekeä.

Tämä miljonäärinäolo tuntuu hulppealta. Jos aamulla otat matkakassaan puolimiljoonaa rupiaa, on se jo illalla mennyt juomiin, ruokiin, postikortteihin, ymym pikkuhankintoihin. Onneksi gililäiset ystävällisesti palauttavat, jos 50 000 menee vahingossa ylimääräistä mukana.
 

taikasieniä emme ole uskaltaneet maistella
 

Erilaisia ruokia on maisteltu rannan ravintoloissa. Outoa kuusientäkin mainostetaan trippeihin. Immolle tarjottiinkin "ruohoa", vaikka Indonesia lain mukaan hallussapidosta voi saada kuolemantuomion. Tosin ei Gili saarella ole poliisiakaan. Eipä järjestyshäiriöt ole haitanneet, jos pientä hevoskolaria ei lueta siksi.
 
Humalaisia ei näy ainakaan täällä syrjemmällä, kun rantaan on n pari sataa metriä. Ehkei häiriöksi lueta myöskään imaamin puoli kuuden aamukutsua, joka herättää hetkeksi väsyneen turistin ennen kuin kukkokiekuu sen lopullisesti tekee.
Terttu
 

Terttu kuvasi majapaikkamme lähistöllä onnellisen isännän